Yksin autokaupassa?

Oletko saanut huonoa palvelua autokaupassa? Et ole ainoa. Liian usein asiakas tuntee jäävänsä autokaupassa yksin. Myyjiä on paikalla, mutta heitä ei kiinnosta palvella ”jokaista renkaanpotkijaa”. Kun myyjä on lopulta omatoimisesti kaivettu palvelemaan, on käytös töksähtelevän äreää ja ylimielistäkin. Jos kyseessä on vaihtoautokauppa, jossa oma auto annetaan liikkeeseen vaihdossa uuteen, on em. asenne vielä todennäköisempää. Saattaa olla jopa myös merkitystä, onko asiakas nainen vai mies. Autokauppa elää murrosvaiheessa. Moni odottaa hallituksen päätöksiä, kuinka aiottu ”veroale” tuliterien autojen ostohinnasta toteutetaan käytännössä, ja kuinka se puolestaan vaikuttaa autojen käyttöverotukseen. Yleinen heikko taloustilanne on myös omiaan pitämään autokaupan heikkona, jopa flegmaattisena. Kaikesta tietysti seuraa se valitettava tosiasia, että Suomen autokanta pysyy Euroopan vanhimpien joukossa. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että keskimäärin muualla Euroopassa ajetaan mm. turvallisemmilla ja ympäristöystävällisemmillä autoilla. Mistä apuja tilanteeseen? Ainakin yhdessä asiassa olisi roimasti parantamisen varaa: automyyjien tulisi panostaa asiakaspalveluun. Ensisijaista asiakaspalvelussa on, että ihminen tarpeineen otetaan aidosti huomioon. Moni auton ostamista …Lue lisää.

Rehellinen autokauppias?

Liipaten hieman edellistä kirjoitustani, päätin aiemmista suunnitelmista poiketen jatkaa vielä toisen kirjoituksen autokauppiasaiheeseen liittyen. Kävin katsomassa erästä ilmoituksen perusteella kiinnostavaa autoa paikanpäällä autoliikkeessä. Kaikki ei mennyt ihan hyvin… Kävin kyseisessä liikkeessä ihka ensimmäistä kertaa. Pihaan ajaessani alkuvaikutelma oli hyvä; vastavalmistunut, siisti rakennus puhtauttaan kiiltävine sisätiloineen, jotka kätkivät sisäänsä myös kiiltäviä Saksalaismerkkisiä autoja. Astelin ennalta minua kiinnostaneen auton kohdalle, jolloin myyjä asteli kohti tervehtien. Myyjä oli väsyneen oloinen, ei millään lailla palveluasennetta uhkuva. Kasvot ns. peruslukemilla. Tiedustelin alkuun auton historiatietoja, johon myyjä tokaisi kaikkien myynnissä olevien autojen olevan ”Saksantuontia”. Kysymykseeni edellisten saksalaisomistajien lukumäärään myyjä osasi vastata ”kuin apteekin hyllyltä”. Huomasin auton ympärillä pyöriessäni, että auton takaosaa (spoileria ja takaluukun kantta) oli maalailtu, ja vaikka yleisilme hyvin siisti olikin, oli maalaustyö tarkalla silmällä havaittavissa. Tiedustelin kolarointihistoriaa, johon myyjä vastasi, että heidän saamien tietojen mukaan autoa ei ollut kolaroitu. Kun siirryin auton sisätiloihin samalla kysyen auton huoltohistoriasta, lähti myyjä työpöytänsä ääreen tarkistamaan tilanteen. …Lue lisää.

Tekeekö auton huoltokorjaamo sen minkä se lupaa?

Valtuutettu merkkihuolto – vaikka voisin saada autoni huollon jostain muualta edullisemmin, vien autoni merkkihuoltoon, sillä tuoreehkon autoni takuu raukeaa, ellen käytä valmistajan valtuuttamaa merkkihuoltoa. Vien autoni sinne myös siksi, koska siellä autoni huolletaan aina parhaimmalla ammattitaidolla. Ei, kumpikaan edellisistä ei pidä paikkaansa. Moni tuoreehkon auton omistava autoilija elää harhaluulossa, että valmistajan myöntämä takuu päättyy, mikäli autoa huollattaa jossain muualla kuin merkkikorjaamolla. Asia ei ole näin, vaan autoaan voi huollattaa takuun raukeamatta vapaasti valitsemallaan huoltokorjaamolla, kun huolto tehdään valmistajan ohjeita noudattaen sekä alkuperäisosia vastaavia varaosia käyttäen. Vallalla on myös yleinen käsitys siitä, että ns. merkkikorjaamo suorittaa auton huolto- ja korjaustyöt täsmällisesti ja ammattitaidolla – tai ainakin täsmällisemmin ja ammattitaitoisemmin, kuin jokin muu korjaamo. Tätä on testattu valtakunnallisesti jo vuosia, ja on olemassa selkeitä näyttöjä siitä, että asia ei yksioikoisesti ole näin. Niin kuin autokorjaamoilla yleensä, myös merkkikorjaamolla laiminlyödään (tahattomasti tai tahallaan) auton huoltoja suurella prosentilla. Käytännössä koskaan ei testeissä ole tullut …Lue lisää.

Autoilun rajoittaminen – järkevääkö?

Autoilija on Suomessa monella tapaa “pahantekijä”. Autoilijaa verotetaan erittäin rankalla kädellä, myös rangaistukset pienistä liikennerikkeistä ovat monesti suhteettomalla tasolla. Tekniikan Maailmassa oli taannoin hyvä juttu aiheeseen liittyen. Autoilua halutaan rajoittaa, mutta samalla ei ymmärretä, mitkä yhteiskunnalliset vaikutukset sillä olisi. Autoilija todella on yhteiskuntaa pystyssä pitävä voima – jo pelkästään jos katsotaan silkkaa taloudellista puolta, ja unohdetaan erittäin merkittävä logistinen merkitys. Veropottia autolijoilta kerätään vuodessa noin kahdeksan miljardin verran, siis 8 000 000 000 euroa. Vastaavasti takaisin autoilijoiden käyttöön (teiden rakentaminen ja ylläpito, liikenteen kehittäminen ym.) tästä potista palautuu VAIN 1/8 osa, eli yksi miljardi. Veroa on kerätty koko ajan vaan enemmän ja enemmän, mutta enemmän ja enemmän sitä on myös käytetty muualle, kuin autoilua ja liikennettä ylläpitäviin toimiin – kehittämisestä puhumattakaan. Autoilu vastaa valtion kokonaisverokertymästä huikealla 20 % siivulla. Verokarhu on Suomessa monessa suhteessa ankara, mutta tässä suhteessa erityisen epäoikeudenmukainen. Ja tiestön huikea 2,4 miljardin korjausvelka sen kuin kasvaa… Lisäksi …Lue lisää.

Kuinka pidän autoni jälleenmyyntiarvoa yllä? Miten saan autostani parhaan hinnan?

Uuden auton hinta notkahtaa alaspäin välittömästi autoliikkeestä ulos ajettaessa, sille ei mahda mitään. Sille puolestaan mahtaa – ja asiaan voi todella vaikuttaa – kuinka paljon auton jälleenmyyntiarvo siitä eteenpäin laskee. Jokaisella automerkillä ja -mallilla on lähtökohtaisesti hieman erilainen jälleenmyyntiarvo. Arvoon vaikuttavat mm. automerkin brändi/imago, ajokilometrit, huoltohistoria, varusteet jne. Auton kunto on myös oleellinen, yksilökohtaista arvoa määrittävä tekijä. Auton kunto jakautuu käytännössä kahteen osaan, tekniseen kuntoon sekä kosmeettiseen kuntoon. Tekninen kunto käsittää auton tekniikan (esim. moottori, vaihteisto, varusteet ym.), kosmeettinen kunto puolestaan ulkonäölliset seikat – sisältä mm. verhoilun, ulkoa mm. maalipinnan. Jos autoa ei ole huollettu asiaankuuluvasti, puhumattakaan, että autossa on jokin tekninen vika, käytännössä jokainen ymmärtää, että se vaikuttaa auton arvoon alentavasti. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että esim. laiminlyömällä auton maalipinnan hoitamisen saattaa tehdä jopa tuhansien eurojen ”tappion”. Jos haluat säilyttää autosi jälleenmyyntiarvon mahdollisimman hyvänä, kannattaa autosta huolehtia monipuolisesti. Auto huolletaan valmistajan huolto-ohjelman mukaisesti (monissa kohdin öljynvaihtohuollot on hyvä …Lue lisää.

Sakotus tuplana – järkeä vai ei?

Tänä kesänä on julkisuudessa ollut puhetta poliisihallituksen aikeista tuplata sakkojen määrä, pitkälti sisäministeriön painostuksessa. Ylinopeuden suhteen sakotusrajaa ollaan lisäksi tiputtamassa viiteen kilometriin tunnissa. Mahdollista sakotusrajan pudottamista perustellaan liikenneturvallisuuden parantamisella, mutta todellisuudessa tarkoituksena on kerätä valtion kassaan enemmän rahaa. Suomessa on tällä hetkellä käytössä yksi maailman rankimmista sakotusjärjestelmistä, mitä tulee liikennesakotukseen. Päiväsakkojärjestelmä on aika ajoin tuottanut kyseenalaisia ”julkkiksia” – ihan maailmanlaajuisestikin. Tietääkseni missään muualla ei esim. ylinopeudesta kirjoiteta jopa 100 000 euron sakkoja, ja ylikin. Huikea ennätys lienee edelleen Salonojan ”tienaama” 170 000 euron ylinopeussakko. Tällä hetkellä ylinopeudesta seuraa rikesakko (min. 70 €, max. 200 €) jos ylinopeutta on 9-20 km/h. Yli 20 kilometrin ylityksistä peritään päiväsakkoja, jotka perustuvat sakotettavan nettoansioihin. Huomautus tulee pääsääntöisesti 3-8 kilometrin ylityksistä. Vähintään 11 kilometrin ylinopeudesta tehdään teknisistä syistä aina 3 kilometrin suuruinen ”varmuusvähennys”, joten jos tutka on näyttänyt esim. 11 km/h ylinopeutta, sakko määräytyy 8 kilometrin ylityksen mukaan. Jatkossa – jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat – …Lue lisää.

Suomalainen liikennekulttuuri

Hieman liipaten edellistä kirjoitustani, päätin kirjoittaa näkemyksiäni suomalaisesta liikennekulttuurista. Perustan näkemykseni reiluun 500 000 ajettuun kilometriin Suomessa, ja n. 20 000 ajettuun kilometriin ulkomailla. Rohkenen sanoa, että monessa kohtaa olemme edelleen aikamoinen takametsien ”junttila”. Kuten edellisessä blogissani kirjoitin, on Suomessa Euroopan ja koko maailman mittakaavassa erittäin turvallista liikkua tien päällä. Mitä liikkumisen joustavuuteen ja miellyttävyyteen tulee, niin sitten ollaankin kohtuullisen reilusti toisessa päässä… Suomalainen tielläliikkuja osaa pitää oikeuksistaan kiinni – aivan liian hyvin. Joustavuus on Suomessa – nimenomaan tiellä liikkuessa – erittäin suhteellinen käsite. Tieraivo on viime vuosina saanut kohtuullisen reilustikin ”kuuluisuutta”. Moni on myös omaksunut tavan leikkiä liikenteessä poliisia. Miten edellä mainitut asiat sitten käytännön liikenteessä ilmenevät? Joustavuus sekä omista oikeuksista kiinni pitäminen. Aloitetaan esimerkit vaikkapa suojatiekäyttäytymisestä. Harva suomalainen (edelleen, vaikka tästä on jo useamman vuoden mediassakin jauhettu) osaa antaa jalankulkijalle vapaan pääsyn suojatielle. Asian pitäisi olla itsestään selvä, mutta ei. Jostain syviltä itsekkään sielunsa syövereistä suomalainen löytää potkua …Lue lisää.

Nainen autokaupassa

Miehinen autoala on muuttumassa. Se on jo muuttunut. Naiset valtaavat alaa, niin työtehtävissä kuin kuluttajina – asiakkainakin. Tuntuu, että autoliikkeissä tämä on tiedostettu aika huonosti. Naisia palvellaan (jos yleensä edes palvellaan) ennakkoasenteisesti, ylimielisesti ja jopa alentavasti. Nainen astuu autokauppaan. Hän on etsimässä itselle käytettyä, vähän ajettua autoa, ensimmäistä elämässään. Hän on liikkeellä tosimielellä ja käteiskaupalla. Koska autoa hänellä ei tässä vaiheessa entuudestaan ole, ei hänellä ole vaihtoautoa, joka monesti autokaupassa on valitettavasti myös rasite. Hän kiertelee liikettä ympäri tutustuen liikkeen autotarjontaan. Myyjiä on vapaana useampia, mutta kukaan ei tule palvelemaan. Nainen löytää liikkeestä lähtökohtaisesti sopivalta tuntuvan, muutaman vuoden ikäisen, mustan Volkswagen Golfin, jonka ympärille hän jää pyörimään. Kuluu viisi minuuttia, kymmenen, viisitoista – ei apua… Tässä vaiheessa hän on jo käynyt koeistumassa auton, tutustuen samalla sisätiloihin sekä tavaratilaan. Lopulta hän päättää itse kaivaa myyjän käsiinsä. Myyjä tervehtii neutraalin ystävällisesti, ja lähtee naisen kyseistä Golfia osoittaessaan auton luo. Hän ei kerro …Lue lisää.

Auto talvikuntoon

Syksy on saapunut ja talvi tekee pian tuloaan. Nyt on hyvä aika valmistella auto talvikautta ajatellen. Huomioitavia asioita on niin teknisellä kuin kosmeettisella puolella – turvallisuutta unohtamatta. Jotta talviautoilu sujuisi turvallisesti ja auto säilyisi ehjänä sekä hyväkuntoisena, kannattaa mm. seuraaviin seikkoihin kiinnittää huomiota. Pakkasen vaikutus auton tekniikkaan. Moottorinjäähdytysnesteen pakkaskestävyys. Jos jäähdytysnesteitä ei ole pariin vuoteen vaihdettu, on nyt oikea aika tehdä se. Liian vanha jäähdytysneste tukkeuttaa jäähdytysjärjestelmän, jolloin riskinä on lähinnä ylikuumeneminen, kun jäähdytyskennostosta vain osa on tehokkaassa käytössä. Talvella vaarallisempi riski on kuitenkin moottorin jäätyminen, ja tätä myötä itse moottorin vaurioituminen, josta seuraa erittäin kallis lasku. Jäähdytysneste tulee uusia joka toinen vuosi, ja pakkaskestävyys tulee olla n. -35 – -40 astetta. Edellä mainitun kaltaista rahallista tappiota ei pesunesteen jäätyminen aiheuta, mutta kukapa haluaisi ajaa rapa-/suolakelillä autolla, jonka tuulilasille ei saa suihkutettua pesunestettä? Talvella on tärkeää siis pitää pesunesteen seossuhde riittävällä tasolla, jotta pakkanen ei jäädytä tai saosta pesunestettä, tukkien …Lue lisää.

Pärjäänkö yksin autokaupassa?

Tarvitsen uuden auton – ihan uuden tai käytetyn. Saatan olla ostamassa elämäni ensimmäistä omaa autoa, tai vaihtamassa nykyistä autoani toiseen. Helpointa olisi vaihtaa auto toiseen suoraan liikkeessä, mutta olen monesti kuullut, että oma auto kannattaa myydä ensin itse. Mitenhän tässä olisi järkevintä edetä, jotta tulisi tehtyä fiksut päätökset? Edellä mainitun kaltaisia ajatuksia pyörii varmasti monella mielessä silloin kun autonosto tai -myynti/vaihto tulee ajankohtaiseksi. Mistä aloitan auton etsimisen? Kuinka kauan auton etsiminen voi viedä aikaa? Miten osaan vertailla autoja? Osaanko pitää puoleni oikein? Osaanko myydä nykyisen autoni? Osaanko huomioida kaikki tarvittavat asiat? Osaanko neuvotella hinnat kohdalleen, jotta en myy liian halvalla tai osta liian kalliilla? Löydänkö ”Sen Oikean”? Voisiko joku auttaa minua? Kehen voin luottaa? Tulenko huijatuksi? Kokenutkaan autoilija ei välttämättä aina ole kokenut kaupankäyjä. Saattaa olla, että kilometrit ovat valtaosin kertyneet työsuhdeautolla – puhumattakaan tilanteesta, jossa henkilö on ajanut vähän ja/tai hänellä ei aikaisemmin ole ollut käytössään autoa. Kokemus tuo …Lue lisää.

Käytä valoja oikein!

Tuoreemmissa autoissa yleistyneet automaattisesti ajokelin kirkkauden mukaan säätyvät valot tuntuvat aiheuttavan melko paljon ongelmia. Liian usein näkee liikenteessä autoja, joissa on ns. ”perä pimeänä”. Myös sumu- sekä kaukovalojen käyttö on hyvin usein puutteellista. On suorastaan tyrmistyttävää, että autojen takavalot eivät pala kaikissa olosuhteissa, kun auton etuosassa on valot päällä. Perusteluna on ”energiansäästö”, joka varsinkin ledivalojen (jotka kuluttavat murto-osan tavallisen polttimon vaatimasta energiasta) kyseessä ollen on täysin olematon. Turvallisuus pitäisi tässä(kin) kohtaa olla se määräävä tekijä. Vaarallisesti takavalot pimeänä liikkuvia autoja näkee liikenteessä näin talviaikaan päivittäin – ja siis nimenomaan olosuhteissa, joissa näkyvyys on rajallinen. Kun on hämärää, sateista tai sumuista, liian moni autoilija (monesti tietämättäänkin) ajelee ilman takavaloja – myös kesällä. Viimeksi eilen ajeli moottoritiellä huomattavaa alinopeutta tumma farmari-Passat, jossa takavalot eivät palaneet. Kuiva pakkaslumi pöllysi, ja fiksuimmat olivat huomanneet kytkeä takasumuvalotkin päälle. Kyseisen Passatin takaosa ilmestyi näkyviin vasta aivan viime metreillä, tummana hahmona. Nopeutta autolla oli 100:n alueella arviolta …Lue lisää.

Uusi auto netistä – helppoa?

Moni on varmasti kuullut uudesta tavasta ostaa uusi auto, nimittäin suoraan netistä. Tällä hetkellä Suomessa on ainakin yksi toimija, joka myy ja toimittaa autoja suoraan netin kautta. Helppoa, eikö totta? Mutta voikohan silti tulla maksaneeksi liikaa, tai jopa huijatuksi? Autoa ei käytännössä koskaan kannata ostaa ”sokkona”, vaikka kyseessä olisi täysin uusikin auto. ”Sokkona” tarkoitan tässä nimenomaan sitä, että autoon ei olla etukäteen tutustuttu. Verkossa toimiva autoliike tarjoaa myös uusista autoista koeajoja – siis erikseen valituista esittelyautoista, kuten perinteisetkin autoliikkeet. Periaatteessa homma hoituu tarvittaessa siis ihan samalla tavalla kuin perinteisenkin autoliikkeen kanssa asioidessa. Haksahdusvaara kyseisessä tavassa ostaa auto piilee kuitenkin palvelukonseptissa, ja sen helppoudessa itsessään. Ostamisen helppoutta ja yksinkertaisuutta arvostava asiakas saattaa juuri näitä asioita ajatellessaan jättää muita tärkeitä pointteja sivuun, tai jopa täysin huomioimatta. Tällaisia ovat mm. hinta, varusteet, ylläpitokulut sekä auton käytettävyyteen, ajettavuuteen ja jopa turvallisuuteen vaikuttavat seikat kaikkinensa. Pelkästään rahassa mitattavat riskit voivat olla huomattavia, autoluokasta riippuen helposti …Lue lisää.

Auton kevätehostus

Pitkä talvi on vihdoin taitettu, ja kevät etenee kovaa vauhtia. Tässä vaiheessa kevättä kaikilla onkin jo kesärenkaat alla, joten se asia lienee kunnossa… On siis oikea ajankohta ottaa aikaa, ja karistaa auton ”talviturkki” kurasta, liasta ja tiesuolasta, raikastaa sisustus sekä käsitellä pakkaskelien hapertamat tiivisteet. Auton valmistelu toivottavasti oikein aurinkoisiin kesäkeleihin sujuu parhaiten, kun asialle ottaa hieman aikaa – esimerkiksi viikonlopusta. Hommaan kannattaa varata autoshampoo, autovaha, pesusieni (tai autonpesukäsine) – sitkeämpään likaan mahdollisesti myös hyttyssieni – huuhtelu- ja kuivausrätti, vahan kiillottamiseen tarkoitettu liina (vaihtoehtoisesti rasseli), silikonispray, mahdollisesti renkaidenkäsittelyaine sekä liuotinpesuaine. Myös moottorinpesuaine sopii sitkeän lian ja rasvan irroittamiseen hyvin, ja samalla aineella voi varovaisesti pestä ”päälipuolisesti” myös moottoritilan, eli konehuoneen, kunhan muistaa varoa liittimiä, johtoja, akkua ja muita sähköosia. Jos vanteiden pesu sienillä tai pesuhansikkailla tuntuu vaikealta, voi mukaan varata myös tiskiharjan, josta voi monesti olla hyötyä myös konehuoneen pesussa. Ja tässä siis ulkopinnat, sisälle sitten ikkunanpesuainetta, kosteaa- ja kuivausrättiä, imuria, …Lue lisää.

Ostin auton halvalla – vaiko sittenkin todella kalliilla?!

Jälkiviisaus on helppoa – ja tyhmää, sanoisi joku. Virheistä kuitenkin yleensä oppii, ja jos ei opi, sitä voi jo paremmalla syyllä ehkä kutsuakin tyhmyydeksi. Tyhmää ei sen sijaan milloinkaan ole pyytää apua, kysyä ja tarkistaa. Joskus nämä tulee tehtyä vasta sitten kun on myöhäistä. Kerron tässä luvalla erään autokaupassa ns. ”jymäytetyn” asiakkaani tapauksesta. Hänellä autonvaihto tuli ajankohtaiseksi kaksi vuotta sitten, jolloin hän vaihtoi silloisen autonsa nykyiseen ”edullisesti”… Nykyinen asiakkaani löysi kaksi vuotta sitten eräästä autoliikkeestä häntä kiinnostavan siistin näköisen Audin A4:n, josta myyjä teki molempien autojen koeajojen jälkeen erittäin houkuttelevan tarjouksen. Hän hyvitti ostajan VW Golfista 7 000 euroa, ja vaihtokauppa 18 000 euron Audiin 11 000 sovittiin euron välirahalla. Aikaa kului kahdeksan kuukautta ilman ongelmia – sitten ne alkoivat… Ensin ostaja sai Audin huoltoon vietyään tietää, että jakohihna tuli uusia (sitä ei ollut edellisen omistajan toimesta vaihdettu määräaikaan mennessä), auton OBD (itsediagnostiikka) ilmoitti moottorinohjaukseen liittyvästä viasta, ja lisäksi renkaat …Lue lisää.

Kannattaako auto ostaa tutulta? Luotanko kaverin suosittelemaan autoon? Voinko ostaa auton kauempaakin? Kehtaanko pyytää apua?

Kun on ostamassa käytettyä autoa, voi joskus tulla mieleen kysyä tutulta, josko hänen autostaan pääsisi kauppaan. Vielä useammin otetaan ystävä tai tuttava mukaan, kun mennään katsomaan ja koeajamaan ennalta kiinnostavaa autoa. Entä jos kiinnostava yksilö löytyy vähän kauempaa? Mitä tällaisissa tilanteissa tulee huomioida? Jos on hyödynnettävissä tilanne, jossa hyvä ystävä on luopumassa sinulle sopivasta autosta, olet tuntenut ystävän jo pitkään, ja hänellä vuosia ollut autokin on tullut sinulle tutuksi – ja osoittautunut hänen käytössään luotettavaksi – kannattaa tällaiseen tilanteeseen, auton hinnoittelun ollessa kohdallaan, ehdottomasti tarttua. Oikeastaan kaikissa muissa ”ystävänkauppa” – tilanteissa kannattaa olla tarkkana. Ja mikä kaikkein tärkeintä, ystävyyssuhdetta ei kannata laittaa testiin autokaupan vuoksi. 😉 Lähtökohtaisestihan oma auto on ”aina” hyvä. Tarkoitan tällä siis myyntitilannetta, ja omistajan motiivia kehua autoaan tavoitteena saada siitä mahdollisimman korkea hinta. Onko auto sitten oikeasti hyväkuntoinen, ja miten ”hyvä” määritellään, onkin sitten eri juttu. Joka tapauksessa myös tutun auto tulee ostoharkintaa tehdessä käydä läpi …Lue lisää.