01.12.16

Miten ajan taloudellisesti? Mitä taloudellisessa ajamisessa tulee huomioida? Polttoaineen säästäminen ei välttämättä aina ole oikea ratkaisu taloudellisessakaan mielessä!

Puhuttaessa taloudellisesta ajotyylistä useimmalle varmasti tulee ensimmäisenä mieleen nimenomaan polttoainetaloudellinen ajotapa. Taloudellinen ajaminen – ja varsinkin auton taloudellinen käyttäminen yleisesti ottaen – pitää sisällään paljon enemmän asioita, kuin pelkän kaasujalan säännöstelyn.

Jokainen varmasti ymmärtää, että mitä enemmän auton kaasua painaa, sitä enemmän polttoainetta (ja/tai sähköenergiaa) kuluu. Pelkkä polttoainetaloudellinen ajotapa edellyttää liikenteen ”lukemista”, jo hieman tulevia liikennetapahtumia ennakoiden. Esimerkiksi havaittaessa edessä olevien liikennevalojen vaihtumisen punaiseksi, aloitetaan välittömästi joko vapaalla rullaaminen ja/tai moottorijarrutus. Kun valot vaihtuvat, kiihdytetään (muu liikenne huomioiden) kohtuullisen reippaasti tasaiseen ajonopeuteen, jota pidetään yllä juuri sen verran kaasua painaen, että nopeus säilyy. Ennakoimalla tilanteet vältytään turhilta jarrutuksilta – juuri jarrutukset ovat se isoin tekijä, joka energiaa hukkaa ja syö.

Tämän kirjoituksen varsinainen pointti ei ole kuitenkaan pelkkä polttoainetaloudellisen ajotavan käsittely, vaan herättää hieman suuremmassa ikkunassa ajatuksia, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon, kun haetaan taloudellista autoa, ja sen käyttämistä.

Yksi – eikä missään nimessä vähäpätöinen – tekijä on vaihteiston käyttö. Valitettavasti tienpäällä liikkuu paljon autoja, joita ajetaan liian alhaisilla moottorinkierroksilla, joko tietoisesti, tai automaattivaihteiston tai auton taloudellisen ajonopastuksen ”sanelemana”.

On totta, että matalilla kierroksilla tasaisella ajettaessa polttoainetta säästyy. Tässä on kuitenkin syytä olla tietyllä tavalla tarkkana; nimittäin liian alhaiset moottorinkierrokset käyvät pitkässä juoksussa sekä moottorin, vaihdelaatikon että koko voimansiirron päälle. Toisin sanoen polttoainetta säästetään kalliiden korjausten kustannuksella. Kun mietitään esim. uuden vaihdelaatikon hintaa, joka tapauksesta riippuen maksaa helposti tuhansia euroja, on selvää, että vääränlainen taloudellinen ajotapa voi koitua hyvinkin kalliiksi.

Edelliseen huomiona, että monet nykyautoista on suunniteltu niin, että auto tosiaan itse opastaa vaihtamaan pienemmälle ja isommalle vaihteelle – taloudelliseen ajotapaan siis. Tämä on ihan hyvä varuste, mutta kyseistä ohjausta ei missään nimessä tule noudattaa kuin ”Raamattua”. Lisäksi on valitettavasti paljon automaattivaihteisia autoja, joiden vaihteisto ohjautuu itse käyttämään liian suuria vaihteita, eli tällöin ajetaan liian pienillä moottorinkierroksilla. Muuan VAG-konsernin DSG-vaihteisto toimii tästä ehkä surullisen kuuluisimpana esimerkkinä… Kyseisiä vaihteistoja on korjattu/uusittu paljon, ja yhtenä todennäköisesti isoimpana syynä on juuri ko. vaihteiston ”jurnuttaminen” matalilla kierroksilla, jolloin voimansiirto kokonaisuudessaan ihan korvalla kuullenkin ”jyrisee”. Esimerkkinä käytännön ajosta ko. vaihteisto käyttää suurinta, eli 7-vaihdetta pahimmillaan jo 50 km/h vauhdissa. Polttoainetta säästyy, mutta pidemmän päälle rahaa ei…

Kun edellä mainittu tilanne tulee ajossa vastaan, kannattaa ehdottomasti käyttää käsivalintaa, ja vaihtaa pykälä tai kaksi pienemmälle vaihteelle. Näin säästät sekä moottoria että voimansiirtoa. Ihan yksi yhteen sääntöä sille, mikä on alin moottorinkierrosluku, jolla vielä voi ajaa, on vaikea sanoa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että 1-vaihteella saadaan auto liikkeelle, 2-vaihteella kiihdytetään n. 30 km/h, 3-vaihteella 30-50 km/h, 4-vaihteella 50-70 km/h, 5-vaihteella 70-90 km/h, 6-vaihteella yli 90 km/h (näin esimerkkinä 6-vaihteisella autolla). Tällöin moottori pysyy koko ajan ns. ”vetoalueella”, eikä se tai voimansiirto rasitu liikaa.

Kun mietitään auton tekniikkaa, ja millaisella tekniikalla juuri omiin tarpeisiin vastaava auto tulisi varustaa, jotta se olisi taloudellisesti järkevä, kannattaa luonnollisesti miettiä auton polttoainetaloutta, mutta myös auton kestävyyttä ja jälleenmyyntiarvoa – huolto-ohjelmaa unohtamatta. Nykysuuntaus autojen varustamisella yhä pienemmillä moottoreilla (esim. 1.0-1.4 l) turboilla ”ryydittäen”, on myös kaksijakoinen miekka. Mitä isompi ja painavampi auto, ja mitä pienempi kuutiotilavuus (moottorinkoko), sitä enemmän voimaa pienestä moottorista on jouduttu turbon (tai useamman) avulla ulos puristamaan. Tämä voima tulee käytettäväksi suhteellisesti pienellä polttoaineenkulutuksella, mutta toisena puolena kolikossa on, kauanko kyseinen moottori turboineen kestää?

Vielä näitä em. mukaisia ”pikkuturbomoottoreita” ei ole valmistettu niin kauan, että niillä olisi enemmässä määrin ajettu esim. 300 000 km, mutta jo nyt on nähtävissä merkit moottorien ja nopeasta turbojen kulumisesta – en tiedä, voiko vielä sanoa kulumisongelmasta, mutta suhteellisen nopeasta kulumisesta kuitenkin. Ei ole ennenkuulumatonta, että turboa joudutaan uusimaan jo paljon ennen kuin autolla on ajettu edes 100 000 kilometriä.

Kun kuutioita on entistä vähemmän, moottorin hyötysuhdetta (käytetystä energiasta tuotettavaa voimaa) on yksinkertaisinta ja halvinta nostaa turbon avulla. Turbo itsessään kiertää parhaimmillaan helposti 150 000 kierrosta minuutissa, ja tällöin on ymmärrettävää, että se ei ole ikuinen. Turbon uusiminen on yleensä ottaen taloudellisesti järkevämpää kuin sen korjaaminen, mutta maksaa paljon – puhutaan käytännössä aina nelinumeroisista luvuista. Myös moottori itsessään on kokoonsa nähden suuresta tehoista johtuen alttiimpi kulumaan, mm. kiertokangen laakerit saavat tällaisessa korkeapuristeisessa moottorissa vapaasti hengittävää moottoria huomattavasti kovempia voimia kestääkseen.

Turvallinen ajaminen kannattaa aina. Myös taloudellinen ajaminen kannattaa yleensä. Kaikenlaisten riskien tiedostaminen ja huomioiminen kannattaa keskimäärin myös yleisemmin, kuin niiden huomiotta jättäminen. 😉


<< Edellinen sivu