11.08.15

Sakotus tuplana – järkeä vai ei?

Tänä kesänä on julkisuudessa ollut puhetta poliisihallituksen aikeista tuplata sakkojen määrä, pitkälti sisäministeriön painostuksessa. Ylinopeuden suhteen sakotusrajaa ollaan lisäksi tiputtamassa viiteen kilometriin tunnissa. Mahdollista sakotusrajan pudottamista perustellaan liikenneturvallisuuden parantamisella, mutta todellisuudessa tarkoituksena on kerätä valtion kassaan enemmän rahaa.

Suomessa on tällä hetkellä käytössä yksi maailman rankimmista sakotusjärjestelmistä, mitä tulee liikennesakotukseen. Päiväsakkojärjestelmä on aika ajoin tuottanut kyseenalaisia ”julkkiksia” – ihan maailmanlaajuisestikin. Tietääkseni missään muualla ei esim. ylinopeudesta kirjoiteta jopa 100 000 euron sakkoja, ja ylikin. Huikea ennätys lienee edelleen Salonojan ”tienaama” 170 000 euron ylinopeussakko.

Tällä hetkellä ylinopeudesta seuraa rikesakko (min. 70 €, max. 200 €) jos ylinopeutta on 9-20 km/h. Yli 20 kilometrin ylityksistä peritään päiväsakkoja, jotka perustuvat sakotettavan nettoansioihin. Huomautus tulee pääsääntöisesti 3-8 kilometrin ylityksistä. Vähintään 11 kilometrin ylinopeudesta tehdään teknisistä syistä aina 3 kilometrin suuruinen ”varmuusvähennys”, joten jos tutka on näyttänyt esim. 11 km/h ylinopeutta, sakko määräytyy 8 kilometrin ylityksen mukaan. Jatkossa – jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat – aletaan rikesakkoja perimään jo 5 kilometrin ylinopeudesta. Mikäli uusi, tiukempi järjestelmä otetaan käyttöön, tehdään varmuusvähennys myös 5 kilometrin ylityksissä, jolloin rangaistus määritetään juuri viiden kilometrin ylityksessä 2 kilometrin ylityksen perusteella. Kuka esim. 10 vuotta autoillut ihminen voi käsi sydämellä sanoa, ettei ole koskaan missään tilanteessa ajanut esim. 10 kilometrin ylinopeutta? Aikamoista hiusten halkomista, sanoisin…

Se on selvä, että ylinopeus lisää onnettomuusriskiä. On kuitenkin pidettävä joku järki ja holtti siinä, mikä on oikeasti riskiraja, eli milloin kyseessä oikeasti on ylinopeus, josta voi aiheutua vaaraa. Perusteena sakotukselle pitää aina olla liikenneturvallisuus, ei valtion kassatilanne. Jo nyt Suomessa on erittäin ankara sakotusjärjestelmä, mitä liikenteeseen tulee. Ns. tavallisten kansalaisten rankaisu muutaman kilometrin ylityksestä – joka monesti on tapahtunut vielä 100 % huomaamatta, vahingossa – on kohtuutonta kiusaamista. Paljon järkevämpää olisi paneutua todellisiin riskitekijöihin; rattijuoppoihin, koviin ylinopeuksiin, suojatiekäyttäytymiseen, rikkinäisiin/laittomiin autoihin ja muihin kulkuneuvoihin jne. Mitä muiden rikosten seuraamuksiin tulee, siihen ei tila tässä kohtaa riitä. Aika moni on todennäköisesti kuitenkin kanssani samaa mieltä siitä, että varsinaiset oikeat rikolliset, kuten esim. raiskaajat, rosvot ja pahoinpitelijät pääsevät Suomessa aivan liian pienillä rangaistuksilla – niin taloudellisilla kuin muillakin.

Suomessa on Euroopan mittapuussakin erittäin turvallista matkustaa tien päällä. Kansalaiset noudattavat yleisesti ottaen sääntöjä hyvin. Liikenteessä kuolee koko ajan vähemmän ihmisiä. Uskallan väittää, että Suomen teillä on kansainvälisestikin katsoen turvallista liikkua. Se, että ollaan uutisoitu liikennerikkomusten kasvusta, ei ole koko totuus. Valtaosa näistä rikkeistä on juuri näitä edellä mainittuja, muutaman kilometrin (tahattomiakin) ylityksiä, jota kameratolpat ovat rekisteröineet, ja automaattinen ”sakotusmylly” tehokkaasti mankeloinut.

Lopuksi haluan painottaa, että liikennesääntöjä – myös nopeusrajoituksia – tulee noudattaa. On joka tapauksessa äärimmäisen tärkeää, että myös mahdollisen rikkeen kohdalle sattuessa se käsitellään oikeudenmukaisesti, eikä missään nimessä valtion taloustilanteen sanelemana. Muutoin on suuri riski, että tämä koko järjestelmä alkaa tuottamaan sääntöjä entistä enemmän kunnioittamattomia kuljettajia, jotka provosoituvat vakavampiin ja jopa muut tienkäyttäjät vaaratilanteisiin saattavaan liikennekäyttäytymiseen. Siinä vaiheessa mennäänkin sitten oikein kunnolla se kuuluisa väärä osa kehosta ensimmäisenä puuhun…


<< Edellinen sivu